Mennyt korttipainotteiseksi tämä blogi pikkuhiljaseen. Aika koukuttavaa hommaa. Välillä siis jotain muutakin.

Teiniaikainen korikärry sai uuden värin pintaansa..jostain kumman syystä seurannut mukanani kaikki nämä vuodet. Vaaleanpunainen ei oikein enää napannut, joten sivellin käteen ja maalauspuuhiin.  Samalla purkinavauksella sudittiin sitten peilinkehykset. Jonnekin olen hävittänyt kuvat peilistä ennen maalausta, mutta ei paljon mielikuvitusta tarvitse kuvitellakseen, että ennen kehykset oli valkoiset.

Maali oli jotain porukoitten veneremonttijäämistöä, alkydimaalia. Ei sano minulle juurikaan mitään, mutta pian oivalsin, ettei vesiliukoista maali ainakaan ole. Tärpätillä kuulemma olisi saanut ohennettua (ja putsattua yhtä sun toista, kuten alla olevista kuvista näkyy), mutta eihän minulla sellaista siihen hätään ollut. Kun inspis iskee niin tuollaiset pienet yksityiskohdat on vain hidasteita.

Rakkauspakkaus Untamo jälleen työnjohtajana.

Väri on siis syvän punnainen, ei oranssiin vivahtava niinkuin kuva väittää.

Ja peili valmiina ja omalla paikallaan.

Jotkin valokuvat nähtävästi pitäisi kehittää noihin kehyksiin. Aika orvon näköiset paljaana.

Työnjohtaja tarkistaa lopputulosta.

 

Työt tehty ja tirsojen aika. Ja tässä siis pieni työtapaturma.

Maalipurkin kansi siis tipahti lattialle, onneksi oikeinpäin, tai ainakin niin luulin, kunnes kattimus päätti tunkea tassunsa tuoreeseen maaliin. Siinäpä oli sitten kissan lisäksi lattiat punaisia tassunjälkiä täynnä. Kun sitä tärpättiä ei kerran ollut, naisenlogiikan avulla turvauduin kynsilakanpoistoaineeseen. Hyvin toimi, mutta menipä myös koko pullollinen, että pikkasen turhan kallista käyttää maaluspuuhissa.